Helsingin kokoisessa kaupungissakin ovat yllättävän vähissä kunnon teetä myyvät kahvilat... hmm...eikös tässä ole pieni paradoksi? Pitäisikö sanoa "teelät"?
Hakemalla saa hakea paikkoja, joissa tarjolla olisi hyvää teetä. Olen huomannut, että moni kahvila on tsempannut: heillä saattaa olla 5-10 erilaista laatua haudutettua teetä aina mustasta teestä vihreän ja valkoisen kautta rooibosiin, jopa oologia on mukana. Yleensä yhtälö kuitenkin kaatuu tarjoilulämpötilaan.
Hyvin tyypillinen tilanne on, että kuuma vesi lasketaan teen ostajalle kuppiin espressokeittimestä. Se tarkoittaa, että kuppiin suhautetaan sitä lähes kiehumispisteessä olevaa, ainakin 90-asteista vettä kovalla paineella, jota käytetään, kun tehdään espressopohjaisia kahvijuomia.
Kahvilanpitäjä pyrkii minimoimaan vaivan, mutta ei ymmärrä, että kiehuva tai lähes kiehuva vesi sopii vain mustille teille, rooiboksille tai yrttihaudukkeille, siis niille juomille, joita joskus virheellisesti sanotaan yrttiteeksi, vaikka niissä ei ole alkuunkaan teelehtiä.
Kahvilasta, jossa vesi tulee kahvikoneesta, ei kannata ostaa vihreää tai valkoista teetä, koska ne menevät pilalle liian kuuman veden takia. Myös oolongin tilaaminen on siinä ja siinä. Itse tilaan vain mustaa teetä tällaisista paikoista.
Tosin kahvikonekin on edistystä, suorastaan nykyajan kotkotusta. Kahdeksassa paikassa kymmenestä teevesi tarjoillaan pumpputermarista tai pannusta, joka on keittolevyllä kahvipannun vieressä.
Mikäs tässä sitten on ongelma? Vesi on säännöstään liian haaleaa eikä kukaan ota vastuuta siitä, kauanko vesi on levyllä lillunut. Paljon mahdollista on, että vesi on haaleaa ja kerännyt lisäksi aromia vieressä olevasta kultakatriinasta.
En ole ollut mittarin kanssa liikkellä, mutta arkikokemuksen mukaan normikahvilan vesi on korkeintaan 80-asteista, eli liian haaleaa jopa pussiteelle. Tämän takia teestä tulee korkeintaan keskinkertaista, olipa raaka-aineena miten hienoa irtoteetä tahansa. Syykin on tietty selvä: jos korkeintaan yksi kymmenestä tilaa teetä ja yhdeksän kahvia, ei tee mieli teehen panostaa.
Tämähän pätee myös suomalaiseen kyläilyyn. "Saako olla kahvia vai teetä?", kysymys kajahtaa. Jos vastaus on oikea eli kahvi, tarjolla voi olla jopa reilun kaupan luomupavuista itse paahdettu ja omin käsin jauhettua artesaanikahvia, joka on ostettu Kaffecentralenista, mutta teevaihtoehtona ovat kaapissa pari vuotta pyörineet Kolmen sinetin teet.
Tässä muutamia vinkkejä, mistä saa hyvää teetä oikein tarjoiltuna pääkaupunkiseudulta:
1. Thehuone (Eerikinkatu, Helsinki ja Tapiola, Espoo)
Ylivoimainen ykkönen. Yli 300 teelaatua, joista voit valita kupilliseen tai pannuun mitä laatua haluat. Saat henkilökohtaiset suositukset makusi mukaan ja haudutusaika on oikea suurin piirtein sekunnilleen. Lisäksi saat pientä purtavaa, kuten litsihedelmää tai keksiä, sekä luettavaksi vaikkapa teeaiheisia kirjoja. Kuppi maksaa 3 euroa, pieni pannu 5 euroa. Pannullisesta juo kaksi henkilöä ja teelehtien päälle voi pumpata (sopivan lämpöistä vettä) termarista, eli myös santsaus toimii.
Thehuoneella on piste myös Tapiolassa Ainoa-kauppakeskuksessa. Kävin paikassa ensimmäistä kertaa tällä viikolla ja olin ainoa asiakas. Johtuikohan siitä, että Tapiolassa on lähes aina porvarillisen hiljaista ja pysähtynyttä, vai siitä, että länsimetro ei vielä ollut aloittanut liikennöintiään? Yhtä kaikki, jos liikut Tapiolassa, poikkea totutulta reitiltä ja tutustu kulmakunnan parhaaseen teepaikkaan!
2. Chaya, Kluuvin kauppakeskus, Helsinki
Ei läheskään yhtä mukava paikka juoda teetä, mutta valikoima on laaja ja saat paikan omistajalta päteviä vinkkejä kysymystesi mukaan.
3. La Torrefazione, Kluuvi ja Aleksanterinkatu
Paremmin tunnettu coolina kahvi- tai salaattipaikkana. Haudutettujen teiden valikoima ei ole kovin laaja, mutta haudutusajat ovat kohdallaan ja teevaihtoehdot ovat hyvät.
4. Demmers, Annankatu, Helsinki
Pieni mutta intiimi teehen ja teetarvikkeisiin erikoistunut myymälä Punavuoressa osoitteessa Annankatu 13. Valikoima on laaja ja jos et tiedä, mitä ostat, paikan omistaja antaa suosituksia. Pöytäpaikkoja ei ole kovin monta, joten saatat jäädä paikkaa vaille, mutta jos päätät jäädä, voit rauhoittua katselemalla Annankadun katuvilinää. Myös melko suuri valikoima erilaisia teekannuja, -kuppeja ja niin edelleen.
5. Fazerin kahvilat
Kahviloita on esimerkiksi Makkaratalossa ja Forumissa sekä Kluuvikadulla se alkuperäinen. Tarjolla tuttuja ja turvallisia, jopa paikan hengen mukaan konservatiivisia vaihtoehtoja kuten darjeelingia ja assamia, mutta haudutusvehkeet ovat asialliset ja vesi on suurin piirtein sen lämpöistä kuin pitääkin. Joudut tosin itse vastaamaan siitä, että haudutat juomia riittävän pitkään/lyhyesti.
6. Kulmakonditorio, Tikkurila, Vantaa
Ei uskoisi, mutta vanhassa kauppakeskus Tikkurissa Dixin vieressä on Kulmakonditorio-kahvila, jossa on yllättävän hyvä valikoima erilaisia teelaatuja. Siis jos liikut Tikkurilassa, kokeile tätä!
7. Ateneumin kahvila, Helsinki
Legendaarisen museon kahvilassa on yleensä tarjolla valmiina haudukkeena kahta teetä, vihreää ja mustaa. Ne ovat yleensä peräisin Demmersistä, joten ovat tavallista laadukkaampia. Ateneumin kahvila on kaikuva ja etenkin lounasaikaan meluisa, ja usein myös täynnä. Ei siis ideaali paikka jutteluun tai vaikka haastattelun tekoon, mutta yleensä kelvollinen teevaihtoehto tai kaksi on tarjolla.
lauantai 27. elokuuta 2016
perjantai 26. elokuuta 2016
Jos haluat kokeilla jotain vähän parempaa
Kuten toisessa tekstissäni totesin, ajatus siitä, millaista on hyvä tee, riippuu paljon päivästä, fiiliksestä ja tilanteesta. Tässä kuitenkin muutamia tämän hetken suosikkejani.
1. Tavallista parempi arkitee: Biluochun Hong Cha
Tutustuin tähän teehen vasta heinäkuussa ostettuani sitä Chayasta. Kyse on kiinalaisesta mustasta Yunnan-teestä. Mikä on aika jännittävä juttu, sillä ensimmäisenä Bi Luo Chunista tulee mieleen taiwanilainen vihreä tee. Se on ihan erilaista kuin tämä.
Biluochun Hong Cha on todella täyteläistä ja siinä on mukava pitkä jälkimaku. Yunnanilaisten teiden "taakkana" (jonkun mielestä hyvänä puolena) on se, että niissä voi olla "vaativa" jälkimaku, jopa vähän kaakaomainen. Näin ei ole tässä teessä. Biluochun Hong Chata on mukava särpiä esimerkiksi aamulla ja iltapäivällä.
Teelehdet kannattaa käyttää ainakin kahteen kertaan, koska tee on aika hintavaa.
2. Emperor of Puerh - tällä jaksaa koko iltapäivän
Mikä ihmeen puerh (tai ehkä tarkemmin pu'erh)? Lue täältä. Se on sitä kuivettuneen lehmänlannan näköistä teetä, joka myös tuoksuu usein etäisesti navetalta tai huhtikuiselta suomalaiselta tienvarrelta, kun lumet ovat sulaneet. Ei kuulosta houkuttelevalta?
No jaa. Minulla on kahtalainen suhtautuminen pu'erhiin. Sehän on todellinen harrastajan valinta. Pu'erhiahan myydään pieninä kolikon kokoisina kakkuina tai jopa teetiilinä, jotka maksavat maltaita. Pu'erh on siitä erityinen teelaatu, että se paranee vanhetessaan. Niin myös Emperor of Pu'erh. Se on tehty vuoden 2000 teesadosta.
Emperor of Pu'erhissa ei ole tyypillistä "lehmänlanta-aromia" vaan se on tosi tasapainoinen ja pehmeä. Tuoksussa on vähän keväistä peltomaisemaa, mutta vain vähän. Ennen kaikkea teestä saa hyvät potkut iltapäivään. Jos juo kupillisen kahvia, kofeiini suorastaan rynnii sisään, mutta kofeiinibuusti voi loppua yhtä nopeasti kuin tulikin. Teessä on eri asia. Se johtuu kofeiinin ja tasapainottavan teaniinin yhteisvaikutuksesta.
Pakko myöntää, että myös Emperor of Pu'erh on elitistinen valinta. Se maksaa 5 euroa 25 grammalta. Tosin yhdestä teelusikallisesta pystyy hauduttamaan ainakin kolme kupillista. Kyllä kelepaa!
3. Kanchanjangha (Nepal)
Kanchanjangha on nepalilainen tee. Jostain syystä pidän nepalilaista mustista teistä. Niiden aromissa on jotain persoonallista ja jännittävää. En väitä, että kiinalaisissa tai intialaisissa ei olisi sitä, mutta nepalilaisissa on jotain ihan omaansa. Kanchanjanghan lisäksi pidän myös mm. Maharadza Hillistä ja Shakirasta.
Kanchanjanghassa on mielenkiintoisia sävyjä ja nyansseja. Se on lähellä darjeelingia. Se ei ole mitään perus-Assamia, joka on todella selväpiirteinen perustee. Sopii hyvin iltapäivä- ja iltateeksi.
4. Maukas maustettu: Mata Hari
Joudun usein pettymään maustettuihin teihin, koska ne maistuvat aina samalta. Olipa tuoteselosteessa sitten mansikkaa, persikkaa, aprikoosia, vadelmaa tai kvitteniä, niin ei niitä meinaa erottaa toisistaan. Toinen vika on se, jos maut ovat keinotekoisia. On eroa siinä, maustetaanko tee luontaisilla vai luontaisenkaltaisilla aromeilla. Eli onko esimerkiksi oikeaa mansikkaa vai mansikka-aromia.
Mata Hari on hyvä sekoitus. Siinä maistuvat selvästi eri aromit, kuten manteli, kaakao ja vanilja. Mata Hari ei ole mikään hifistelymaku vaan sopii aika monelle. Tarjosimme sitä esimerkiksi omissa häissämme.
Mausteisuuden takia Mata Hari sopii ehkä paremmin syksyyn ja talveen, mutta se on ihan makuasia.
Mata Haria myy Thehuone.
5. Tukka pystyyn kaljultakin: Smokey Earl Grey
Tästä olen kirjoittanut jo pari kertaa. Smokey Earl Grey on sekoitus savutee Lapsang Soupchongia ja Earl Greytä, jonka jokainen tietää. Vielä pitkälle 1990-lukua Suomesta ei muuta saanutkaan kuin Liptonin keltaista ja Twiningsin Earl Greytä.
En niinkään pidä savuteestä yksinään, mutta Earl Greyn bergamotti tasapainottaa makua kivasti. Edelleen makuyhdistelmä on aika "äijämäinen". Jos et kaipaa hienostelua, tempaise mukillinen (tai kaksi) Smokey Earl Greytä aamutuimaan, niin johan luistaa. Uskon, että tällä kaikkoaa myös krapula.
Jos haluat vielä tujumpaa, kokeile esimerkiksi Elephant Chestlets BOP:tä. Sitä myydään tyylikkäissä puurasioissa. Maku ei ole kumartele yläluokan suuntaan, mutta onpa vahvaa!
1. Tavallista parempi arkitee: Biluochun Hong Cha
Tutustuin tähän teehen vasta heinäkuussa ostettuani sitä Chayasta. Kyse on kiinalaisesta mustasta Yunnan-teestä. Mikä on aika jännittävä juttu, sillä ensimmäisenä Bi Luo Chunista tulee mieleen taiwanilainen vihreä tee. Se on ihan erilaista kuin tämä.
Biluochun Hong Cha on todella täyteläistä ja siinä on mukava pitkä jälkimaku. Yunnanilaisten teiden "taakkana" (jonkun mielestä hyvänä puolena) on se, että niissä voi olla "vaativa" jälkimaku, jopa vähän kaakaomainen. Näin ei ole tässä teessä. Biluochun Hong Chata on mukava särpiä esimerkiksi aamulla ja iltapäivällä.
Teelehdet kannattaa käyttää ainakin kahteen kertaan, koska tee on aika hintavaa.
2. Emperor of Puerh - tällä jaksaa koko iltapäivän
Mikä ihmeen puerh (tai ehkä tarkemmin pu'erh)? Lue täältä. Se on sitä kuivettuneen lehmänlannan näköistä teetä, joka myös tuoksuu usein etäisesti navetalta tai huhtikuiselta suomalaiselta tienvarrelta, kun lumet ovat sulaneet. Ei kuulosta houkuttelevalta?
No jaa. Minulla on kahtalainen suhtautuminen pu'erhiin. Sehän on todellinen harrastajan valinta. Pu'erhiahan myydään pieninä kolikon kokoisina kakkuina tai jopa teetiilinä, jotka maksavat maltaita. Pu'erh on siitä erityinen teelaatu, että se paranee vanhetessaan. Niin myös Emperor of Pu'erh. Se on tehty vuoden 2000 teesadosta.
Emperor of Pu'erhissa ei ole tyypillistä "lehmänlanta-aromia" vaan se on tosi tasapainoinen ja pehmeä. Tuoksussa on vähän keväistä peltomaisemaa, mutta vain vähän. Ennen kaikkea teestä saa hyvät potkut iltapäivään. Jos juo kupillisen kahvia, kofeiini suorastaan rynnii sisään, mutta kofeiinibuusti voi loppua yhtä nopeasti kuin tulikin. Teessä on eri asia. Se johtuu kofeiinin ja tasapainottavan teaniinin yhteisvaikutuksesta.
Pakko myöntää, että myös Emperor of Pu'erh on elitistinen valinta. Se maksaa 5 euroa 25 grammalta. Tosin yhdestä teelusikallisesta pystyy hauduttamaan ainakin kolme kupillista. Kyllä kelepaa!
3. Kanchanjangha (Nepal)
Kanchanjangha on nepalilainen tee. Jostain syystä pidän nepalilaista mustista teistä. Niiden aromissa on jotain persoonallista ja jännittävää. En väitä, että kiinalaisissa tai intialaisissa ei olisi sitä, mutta nepalilaisissa on jotain ihan omaansa. Kanchanjanghan lisäksi pidän myös mm. Maharadza Hillistä ja Shakirasta.
Kanchanjanghassa on mielenkiintoisia sävyjä ja nyansseja. Se on lähellä darjeelingia. Se ei ole mitään perus-Assamia, joka on todella selväpiirteinen perustee. Sopii hyvin iltapäivä- ja iltateeksi.
4. Maukas maustettu: Mata Hari
Joudun usein pettymään maustettuihin teihin, koska ne maistuvat aina samalta. Olipa tuoteselosteessa sitten mansikkaa, persikkaa, aprikoosia, vadelmaa tai kvitteniä, niin ei niitä meinaa erottaa toisistaan. Toinen vika on se, jos maut ovat keinotekoisia. On eroa siinä, maustetaanko tee luontaisilla vai luontaisenkaltaisilla aromeilla. Eli onko esimerkiksi oikeaa mansikkaa vai mansikka-aromia.
Mata Hari on hyvä sekoitus. Siinä maistuvat selvästi eri aromit, kuten manteli, kaakao ja vanilja. Mata Hari ei ole mikään hifistelymaku vaan sopii aika monelle. Tarjosimme sitä esimerkiksi omissa häissämme.
Mausteisuuden takia Mata Hari sopii ehkä paremmin syksyyn ja talveen, mutta se on ihan makuasia.
Mata Haria myy Thehuone.
5. Tukka pystyyn kaljultakin: Smokey Earl Grey
Tästä olen kirjoittanut jo pari kertaa. Smokey Earl Grey on sekoitus savutee Lapsang Soupchongia ja Earl Greytä, jonka jokainen tietää. Vielä pitkälle 1990-lukua Suomesta ei muuta saanutkaan kuin Liptonin keltaista ja Twiningsin Earl Greytä.
En niinkään pidä savuteestä yksinään, mutta Earl Greyn bergamotti tasapainottaa makua kivasti. Edelleen makuyhdistelmä on aika "äijämäinen". Jos et kaipaa hienostelua, tempaise mukillinen (tai kaksi) Smokey Earl Greytä aamutuimaan, niin johan luistaa. Uskon, että tällä kaikkoaa myös krapula.
Jos haluat vielä tujumpaa, kokeile esimerkiksi Elephant Chestlets BOP:tä. Sitä myydään tyylikkäissä puurasioissa. Maku ei ole kumartele yläluokan suuntaan, mutta onpa vahvaa!
Teepannu on esteettinen ja käytännöllinen valinta
Omistan viisi teepannua, joista kahta käytän aktiivisesti. Tässä suosikkini:
Toinen on kiinalainen valurautapannu, joka on ostettu rovaniemeläisestä Mandragorasta, toinen on japanilaisen Zero Japanin valmistama keraaminen pannu, jonka ostin Kofeiinikomppaniasta Oulusta.
Molemmissa pannuissa on hyviä ja huonoja puolia:
Valurautapannu:
+ usein erittäin tyylikkäitä ja kauniita
+ kestävät säännöllisesti huollettuna melkein ikuisuuden
+ tee pysyy pitkään lämpimänä
- voivat helposti ruostua sisältä, jos unohdat kuivata ne käytön jälkeen
- koska valurautapannua ei suositella pestäväksi astianpesuaineella, etenkin voimakas teen tuoksu voi pinttyä eikä lähde irti (nimim. Kokemusta on, kun keität samalla pannulla Smokey Earl Greytä tarpeeksi pitkään!)
- raskas
Keraaminen pannu:
+ kevyt ja näppärä arkipäiväiseen käyttöön
+ helppo puhdistaa käsin tai koneessa
+ ei ruostu eikä hajoa helposti ellet pudota lattialle
+ tarjolla paljon tyylikkäitä pannuja
+ usein edullisempi kuin valurautainen
- tee jäähtyy nopeammin kuin valurautapannussa
- ei välttämättä kestä yhtä pitkään kuin valurautainen
Siis jokapäiväisessä käytössä keraaminen pannu on näppärämpi kuin valurautainen. Keraamisen pannun voi laittaa tiskikoneeseen eikä ole turmioksi, mikäli unohdat teen lillumaan sinne. Valurautapannu voi siis ruostua sisältä. Sitä ei suositella pestäväksi tiskiaineella.
Valurautapannuissa on kuitenkin yksi merkittävä plussa: ne ovat kuin taideteoksia! Monesti tekisi mieli ostaa kotiinsa uusi valurautapannu vain siksi, että se on niin upean näköinen. Katsokaapa vaikka tätä Dalian-pannua. Sen verran harkintakykyä minulla onneksi on, että en ostele teepannuja tuosta vaan. Eivät meinaa nykyisetkään mahtua kotona hyllyille!
Jos arvostat puhtaasti käytännöllisyyttä, valitse keraaminen tai lasinen pannu (joista lisää myöhemmin), mutta jos esteettiset seikat painavat enemmän korissa, harkitse valurautaista.
Molemmissa pannuissa on hyviä ja huonoja puolia:
Valurautapannu:
+ usein erittäin tyylikkäitä ja kauniita
+ kestävät säännöllisesti huollettuna melkein ikuisuuden
+ tee pysyy pitkään lämpimänä
- voivat helposti ruostua sisältä, jos unohdat kuivata ne käytön jälkeen
- koska valurautapannua ei suositella pestäväksi astianpesuaineella, etenkin voimakas teen tuoksu voi pinttyä eikä lähde irti (nimim. Kokemusta on, kun keität samalla pannulla Smokey Earl Greytä tarpeeksi pitkään!)
- raskas
Keraaminen pannu:
Millaista on hyvä tee?
Mitä on hyvä tee? Miltä se maistuu? Minkä maalainen tee on parasta? Kannattaako ostaa maustettua vai maustamatonta teetä? Vihreää vai mustaa, vai eikös valkoinen ollut tosi terveellistä?
Mahdotonta vastata suoraan. Siihen, mikä on hyvää teetä, vaikuttaa todella moni asia: tilanne, tarve, fiilis, vuodenaika, seura ja niin edelleen.
Luettelen alla hieman seikkoja, mitkä vaikuttavat siihen, onko tee hyvää vai ei.
1. Irtotee voittaa teepussit
Irtotee voittaa aina laadullisesti pussiteet. Aina. Irtoteellä tarkoitetaan siis teetä, jota myydään kaupoissa isoissa usein 100-200 gramman valmiissa pusseissa tai jota voi ostaa marketeista tai teekaupoista haluamansa määrän.
Irtoteen ja pussiteen vertaaminen on vähän sama kuin vertaisi hyvästä italialaisesta ravintolasta ostettua pizzaa Saarioisen läystäkepizzaan. Kummallakin voi saada vatsansa täyteen, mutta laatuero on valtava.
Lähtökohta on, että teepussit sisältävät hyvin pieneksi jauhettua teepurua, joka on laadultaan tasalaatuisen keskinkertaista tai usein välttävää, jopa heikkoa. Suurille teevalmistajille "hyvä tee" tarkoittaa koko ajan tasalaatuista ja valmistajalle mahdollisimman edullista bulkkiteetä.
Pussiteessä harmaat, pienet purut myös lilluvat pienessä pussissa edestakaisin. Se tarkoittaa, että puruista ei pääse uuttumaan teetä yhtä hyvin kuin irtoteestä, joka laitetaan esimerkiksi suureen teesiivilään ja teepannuun.
Tältä näyttää Inkivääri Sencha teesiivilässä:
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että pussiteen juominen olisi rikos, kuten tässä Ylen jutussakin muistutetaan.
Teepussit eivät myös juuri tuoksu teeltä ja maku on huomattavasti tunkkaisempi ja tasapaksumpi kuin irtoteessä. Lue lisää teen hauduttamisesta Uutos Helsingin sivulta.
2. Maustettu vai maustamaton tee?
Olen huomannut, että useimmat satunnaisesti tai päivittäin teetä juovat valitsevat maustetun teen. Kotimaisia suosikkeja ovat mm. Keisarin morsian, Tiikerin päiväuni ja muut Nordqvistin valmistamat teet sekä maailman suurimpiin teejättien, Liptonin ja Twiningsin maustetut vaihtoehdot.
Suosittelen kuitenkin tutustumaan hieman laadukkampiin teeseoksiin. Yksi suosikkini on Thehuoneen myymä Mata Hari. Sitä kuvataan Thehuoneen sivulla näin:
Ei voi suoraan sanoa, kumpi tee on parempaa, maustettu vai maustamaton. Se riippuu täysin maustasi. Jos juo kaupan perustemerkkejä, maustettu tee on usein parempi vaihtoehto, koska maustamattomat mustat ja vihreät teet eivät ole kovinkaan laadukkaita tai maukkaita.
Jos sen sijaan valitsee maustamattoman teen irtona, kirjo on loputon ja laatu nousee pilviin. Voit loppuikäsi ajan etsiä uusia variaatioita, makuja, teetiloja ja kombinaatioita.
Jos ajattelee puhtaasti laatua, maustamattomissa teissä laatu on usein selvästi korkeampi. Jos vertaa erästä suosikkiani eli mustaa nepalilaista Kanchanjangaa ja ikiaikaista inhokkiani, Liptonin "Keltaista", niistä ei parane puhua edes samana päivänä. Tuskin tunnistaa samaksi kasviksi (Camellia sinensis)!
Sama pätee vihreään teehen. Jos olet litkinyt vain Pirkan vihreää teetä, sinulla ei ole aavistustakaan, mitä esimerkiksi hienostunut japanilainen Gyokuro, kiinalainen monipuolinen Long Jing tai taiwanilainen hedelmäinen ja melko makea Bi Luo Chun voi tarjota.
Aina, jos tarjolla on Liptonin keltaista, valitsen mieluummin kahvin tai vaikka mehun, vaikka olisin hetkeä aiemmin halunnut juuri teetä. Olen jonkun fiksun ihmisen kuullut sanovan, että Liptonin keltainen on pilannut miljoonien ihmisten kiinnostuksen teehen loppuiäkseen.
Vähän sama kuin lopettaisi viininjuomisen tympäännyttyään Egri Bikaveriin.
Tietoa eri teelaaduista saa mm Teen Ystävien sivulta.
3. Raikas, oikean lämpöinen vesi on kaiken a ja o
Samoin kuin kahvinkeitossa, hyvän teen salaisuus on raikas ja puhdas vesi ja puhtaat teenkeittovälineet, eli puhdas siivilä ja teekannu. Kun keität teetä, laske aina pannuun uusi vesi hanasta.
Erityisen tärkeää on, että vesi on oikean lämpöistä kutakin teetä varten. Esimerkiksi jos haluat pilata vihreän teen, paras tapa tehdä se on kaataa teelehtien päälle kiehuvaa vettä.
Kannattaa myös ehdottomasti tarkistaa suositeltu haudutuslämpötila! On aivan eri asia, hauduttaako teetä minuutin vai neljä minuuttia. Esimerkiksi japanilaisille vihreille teille haudutusaika voi olla vain minuutin luokkaa.
Haudutuslämpötilat:
Musta tee (mm. Assam, Ceylon, Keemun, Yunnan, Nepal): noin 95-97 asteista vettä
Darjeeling, oolong: 85-95 astetta
Vihreät, valkoiset ja keltaiset teet: 70-80 astetta
4. Ulkoiset tekijät: vireystila, sää, seura...
On jännä, miten paljon ulkoiset tekijät vaikuttavat siihen, mikä tee maistuu hyvältä. Sateisella ja pilvisellä tekee mieli mustaa teetä tai oolongia, myös puerhia, kesällä vihreää. Samahan pätee viineihin, tosin itse juon mieluiten valkoviiniä läpi vuoden.
Ja päivissä on eroa. Jonain päivänä tietty tee voi maistua taivaalliselta, seuraavana korkeintaan keskinkertaiselta. Teetä ei pidä ryystää lennossa kuten kahvia. Siitä pitää nautiskella, hitaasti ja rauhassa. Kiire voi pilata maukkaankin teen.
Ja ystävien seurassa tekee ehkä mieli erilaista teetä kuin yksin. Ja jos tarjoat teetä aterian päätteeksi, teevalintaan vaikuttaa se, minkä kera tarjoat teetä. Onko jälkiruokaa vai hörpittekö teen vaikkapa keksien kanssa?
Hyvässä seurassa voi myös saada suosituksia teelaaduista, joita ei ole koskaan uskaltanut kokeillakaan.
Ennakkoluulottomille suosittelen myös teemaistajaisia.
Mahdotonta vastata suoraan. Siihen, mikä on hyvää teetä, vaikuttaa todella moni asia: tilanne, tarve, fiilis, vuodenaika, seura ja niin edelleen.
Luettelen alla hieman seikkoja, mitkä vaikuttavat siihen, onko tee hyvää vai ei.
1. Irtotee voittaa teepussit
Irtotee voittaa aina laadullisesti pussiteet. Aina. Irtoteellä tarkoitetaan siis teetä, jota myydään kaupoissa isoissa usein 100-200 gramman valmiissa pusseissa tai jota voi ostaa marketeista tai teekaupoista haluamansa määrän.
Irtoteen ja pussiteen vertaaminen on vähän sama kuin vertaisi hyvästä italialaisesta ravintolasta ostettua pizzaa Saarioisen läystäkepizzaan. Kummallakin voi saada vatsansa täyteen, mutta laatuero on valtava.
Lähtökohta on, että teepussit sisältävät hyvin pieneksi jauhettua teepurua, joka on laadultaan tasalaatuisen keskinkertaista tai usein välttävää, jopa heikkoa. Suurille teevalmistajille "hyvä tee" tarkoittaa koko ajan tasalaatuista ja valmistajalle mahdollisimman edullista bulkkiteetä.
Pussiteessä harmaat, pienet purut myös lilluvat pienessä pussissa edestakaisin. Se tarkoittaa, että puruista ei pääse uuttumaan teetä yhtä hyvin kuin irtoteestä, joka laitetaan esimerkiksi suureen teesiivilään ja teepannuun.
Tältä näyttää Inkivääri Sencha teesiivilässä:
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että pussiteen juominen olisi rikos, kuten tässä Ylen jutussakin muistutetaan.
Teepussit eivät myös juuri tuoksu teeltä ja maku on huomattavasti tunkkaisempi ja tasapaksumpi kuin irtoteessä. Lue lisää teen hauduttamisesta Uutos Helsingin sivulta.
2. Maustettu vai maustamaton tee?
Olen huomannut, että useimmat satunnaisesti tai päivittäin teetä juovat valitsevat maustetun teen. Kotimaisia suosikkeja ovat mm. Keisarin morsian, Tiikerin päiväuni ja muut Nordqvistin valmistamat teet sekä maailman suurimpiin teejättien, Liptonin ja Twiningsin maustetut vaihtoehdot.
Suosittelen kuitenkin tutustumaan hieman laadukkampiin teeseoksiin. Yksi suosikkini on Thehuoneen myymä Mata Hari. Sitä kuvataan Thehuoneen sivulla näin:
"Korkealaatuinen Ceylontee
täydennettynä vaniljalla, kaakaolla, mantelilla, kanelilla ja
omenalla. Täyteläinen
ja pehmeä, voimakas teesekoitus."Ei voi suoraan sanoa, kumpi tee on parempaa, maustettu vai maustamaton. Se riippuu täysin maustasi. Jos juo kaupan perustemerkkejä, maustettu tee on usein parempi vaihtoehto, koska maustamattomat mustat ja vihreät teet eivät ole kovinkaan laadukkaita tai maukkaita.
Jos sen sijaan valitsee maustamattoman teen irtona, kirjo on loputon ja laatu nousee pilviin. Voit loppuikäsi ajan etsiä uusia variaatioita, makuja, teetiloja ja kombinaatioita.
Jos ajattelee puhtaasti laatua, maustamattomissa teissä laatu on usein selvästi korkeampi. Jos vertaa erästä suosikkiani eli mustaa nepalilaista Kanchanjangaa ja ikiaikaista inhokkiani, Liptonin "Keltaista", niistä ei parane puhua edes samana päivänä. Tuskin tunnistaa samaksi kasviksi (Camellia sinensis)!
Sama pätee vihreään teehen. Jos olet litkinyt vain Pirkan vihreää teetä, sinulla ei ole aavistustakaan, mitä esimerkiksi hienostunut japanilainen Gyokuro, kiinalainen monipuolinen Long Jing tai taiwanilainen hedelmäinen ja melko makea Bi Luo Chun voi tarjota.
Aina, jos tarjolla on Liptonin keltaista, valitsen mieluummin kahvin tai vaikka mehun, vaikka olisin hetkeä aiemmin halunnut juuri teetä. Olen jonkun fiksun ihmisen kuullut sanovan, että Liptonin keltainen on pilannut miljoonien ihmisten kiinnostuksen teehen loppuiäkseen.
Vähän sama kuin lopettaisi viininjuomisen tympäännyttyään Egri Bikaveriin.
Tietoa eri teelaaduista saa mm Teen Ystävien sivulta.
3. Raikas, oikean lämpöinen vesi on kaiken a ja o
Samoin kuin kahvinkeitossa, hyvän teen salaisuus on raikas ja puhdas vesi ja puhtaat teenkeittovälineet, eli puhdas siivilä ja teekannu. Kun keität teetä, laske aina pannuun uusi vesi hanasta.
Erityisen tärkeää on, että vesi on oikean lämpöistä kutakin teetä varten. Esimerkiksi jos haluat pilata vihreän teen, paras tapa tehdä se on kaataa teelehtien päälle kiehuvaa vettä.
Kannattaa myös ehdottomasti tarkistaa suositeltu haudutuslämpötila! On aivan eri asia, hauduttaako teetä minuutin vai neljä minuuttia. Esimerkiksi japanilaisille vihreille teille haudutusaika voi olla vain minuutin luokkaa.
Haudutuslämpötilat:
Musta tee (mm. Assam, Ceylon, Keemun, Yunnan, Nepal): noin 95-97 asteista vettä
Darjeeling, oolong: 85-95 astetta
Vihreät, valkoiset ja keltaiset teet: 70-80 astetta
4. Ulkoiset tekijät: vireystila, sää, seura...
On jännä, miten paljon ulkoiset tekijät vaikuttavat siihen, mikä tee maistuu hyvältä. Sateisella ja pilvisellä tekee mieli mustaa teetä tai oolongia, myös puerhia, kesällä vihreää. Samahan pätee viineihin, tosin itse juon mieluiten valkoviiniä läpi vuoden.
Ja päivissä on eroa. Jonain päivänä tietty tee voi maistua taivaalliselta, seuraavana korkeintaan keskinkertaiselta. Teetä ei pidä ryystää lennossa kuten kahvia. Siitä pitää nautiskella, hitaasti ja rauhassa. Kiire voi pilata maukkaankin teen.
Ja ystävien seurassa tekee ehkä mieli erilaista teetä kuin yksin. Ja jos tarjoat teetä aterian päätteeksi, teevalintaan vaikuttaa se, minkä kera tarjoat teetä. Onko jälkiruokaa vai hörpittekö teen vaikkapa keksien kanssa?
Hyvässä seurassa voi myös saada suosituksia teelaaduista, joita ei ole koskaan uskaltanut kokeillakaan.
Ennakkoluulottomille suosittelen myös teemaistajaisia.
torstai 25. elokuuta 2016
Tiivis purkki pitää teen tuoreena
Jos sattuu potemaan sitä sairautta, että hamstraa keittiönkaappinsa täyteen erilaisia teelaatuja, jopa niin paljon, että löytää tämän tästä jonkun kaurahiutalepaketin takaa teetä, jota ei edes muistanut omistavansa, kannattaa valita hyvät purkit teen säilyttämiseen. Tee on tuoretuote ja siihen tarttuu helposti vieraita hajuja.
Minullakin on kokemusta siitä, että olen laittanut lieden vieressä olevaan kaappiin avokasta puerh-teetä, ja teepaketti onkin sitten tehokkaasti imuroinut puoleensa kaikki rasvan ja puuron käryt.
Jos sinulla on vähänkin arvokkaampaa teetä, suosittelen ostamaan kuvassa olevia ilmatiiviitä teepurkkeja. Ne ovat hyvin tyylikkäitä, kestäviä ja käteviä. Vai kehtaatko olla eri mieltä?
Purkkien rakenne on siis tämä:
Purkin päälle laitetaan ensin muovinen kansi ja sen päälle tulee vielä suurempi "hattu", joka varmistaa, että purkkiin ei pääse lainkaan ilmaa. Ilmatiiviin rakenteen ansiosta tee pysyy raikkaana ja hyvänä pitkään. Kuvan kiinalaisia teepurkkeja saa ostaa Thehuoneelta.
Niin kauan kuin et vielä omista kunnon teepurkkeja, on suositeltavaa, että irtona ostamasi tee on pussissa, joka on tiukasti suljettu. Näin aromit eivät pääse karkaamaan. Kuvassa olevat kaksi valkoista teepakettia ovat peräisin Jyväskylän Teeleidistä. Ne ovat teen säilyttämiseen keskimääräistä parempia, koska ne eivät ole pelkkiä paperipusseja kuten esimerkiksi Stockmannilla vaan muovipinnoitettuja pusseja. Muovipinnoitus suojaa teelehtiä paremmin.
Kuitenkin suosittelen ehdottomasti, että ostat kunnon ilmatiiviitä teepurkkeja heti, kun alat vähänkin ihastua vaikkapa laadukkaisiin japanilaisiin vihreisiin tai taiwanilaisiin oolongeihin. Jos maksat niistä kaupassa vaikkapa 20-30 euroa 100 grammalta, et halua, että erä menee saman tien rasvan käryn takia pilalle, kun paistat illalla makkaraa tai grillaat ranskalaisia.
Sitä paitsi teepurkit näyttävät hyvältä hyllyssä eivätkä ole mitään tusinaostoksia! Niitä voi antaa myös lahjaksi ihmiselle, joka arvostaa esteettisiä seikkoja.
Kun tiettyä purkkia käyttää riittävän paljon, siihen alkaa liittyä tarinoita. Tämän purkin ostin Thehuoneelta ja ensimmäinen sinne päätynyt tee oli Tukholman NK:lta, mutta nyt siinä on nepalilaista.
Miten teepurkkia pestään? Sitä ei tarvi pestä. Tai ei siis kannatakaan, sillä tiskiaineen haju voi tarttua purkkiin. Riittää, kun pyyhkäiset kostealla talouspaperilla metallisen sisuskuoren puhtaaksi, jos vaihdat teelaatua.
Muuten, jos tilaat jotain sellaista teetä, jota kukaan muu ei ole vielä tilannut, voit saada oman etiketin:
Kun tilasin Jyväskylän Teeleidistä Smokey Earl Greytä, paikan omistaja ei tiennyt, mitä tarkoitan. Selitin, että haluan sekoitusta, jossa on 50 % Earl Greytä ja 50 % savuteetä eli Lapsang Soupchongia. Myyjä ei ollut koskaan kokeillut moista, joten teki minulle "Tuomon erikoista". Lupasi maistaa sekoitusta itsekin.
Hyvä tee on riittävä tekosyy
Kyllä, arvasit oikein, olen teen ystävä, välillä jopa teehifistelijä. Avaan jokaisen päiväni reilun puolen litran pannullisella haudutettua teetä. Yleensä se on mustaa, ehkä nepalilaista Maharadza Hilliä tai Shakiraa, ehkä intialaista Temiä, joskus darjeelingiä. Viime aikoina aamuteeksi noussut myös Smoky Earl Grey eli Lapsang Soupchongin ja earl greyn sekoitus. Viime aikojen suosikkeihini aamuteenä on kuulunut jyväskyläläisestä Teeleidistä ostettu Inkivääri Sencha, yksinkertainen yhdistelmä japanilaista vihreää senchaa, luonnollista inkivääriä ja bergamottiöljyä.
Jos mahdollista, juon nimenomaan haudutettua teetä. Pussiteehen turvaudun ainoastaan kahviloissa, tosin entistä useammin ainakin pääkaupunkiseudun ja Tampereen kahviloissa on alkanut saada haudutettuakin teetä. Helsingistä suosittelen aina Thehuonetta, sen valikoima ja palvelualttius on ylivoimainen, mutta kokemusta on myös mm. Annankadun Demmersistä ja Kluuvin kauppakeskuksen Chayasta. Tulen palaamaan niihin myöhemmissä päivityksissäni. Tampereelta suosittelen etenkin Kahvila Runoa, paitsi teevalikoimansa mutta myös tunnelmansa ja miljöönsä takia. Muista kaupungista voi kehua esimerkiksi Oulun Kofeiinikomppaniaa ja Rovaniemen Mandragoraa, josta minulla on kokemusta verkkokaupan kautta.
Vaikka olenkin melkoinen teehifistelijä, moni luulee, että se tarkoittaa, etten juo lainkaan kahvia. Kyllä juon, ainakin kupillisen päivässä. Mieluiten tummapaahtoista. Halpa vaaleapaahtoinen ajaa asiansa, eli tyydyttää kofeiinintarpeen, mutta harvoin sitä pääsee hyvänmakuiseksi kehumaan.
Tässä blogissa yritän valottaa teeintoni taustoja, kertoa suosikkimerkeistäni ja -tiloistani, antaa vinkkiä teenhaudutukseen, kertoa kivoista teeuutuuksista ja niin edelleen. Toivottavasti voin antaa satunnaisille verkossa matkaileville vinkkejä teestä nautiskelun maailmaan. Pysy siis linjoilla!
Jos mahdollista, juon nimenomaan haudutettua teetä. Pussiteehen turvaudun ainoastaan kahviloissa, tosin entistä useammin ainakin pääkaupunkiseudun ja Tampereen kahviloissa on alkanut saada haudutettuakin teetä. Helsingistä suosittelen aina Thehuonetta, sen valikoima ja palvelualttius on ylivoimainen, mutta kokemusta on myös mm. Annankadun Demmersistä ja Kluuvin kauppakeskuksen Chayasta. Tulen palaamaan niihin myöhemmissä päivityksissäni. Tampereelta suosittelen etenkin Kahvila Runoa, paitsi teevalikoimansa mutta myös tunnelmansa ja miljöönsä takia. Muista kaupungista voi kehua esimerkiksi Oulun Kofeiinikomppaniaa ja Rovaniemen Mandragoraa, josta minulla on kokemusta verkkokaupan kautta.
Vaikka olenkin melkoinen teehifistelijä, moni luulee, että se tarkoittaa, etten juo lainkaan kahvia. Kyllä juon, ainakin kupillisen päivässä. Mieluiten tummapaahtoista. Halpa vaaleapaahtoinen ajaa asiansa, eli tyydyttää kofeiinintarpeen, mutta harvoin sitä pääsee hyvänmakuiseksi kehumaan.
Tässä blogissa yritän valottaa teeintoni taustoja, kertoa suosikkimerkeistäni ja -tiloistani, antaa vinkkiä teenhaudutukseen, kertoa kivoista teeuutuuksista ja niin edelleen. Toivottavasti voin antaa satunnaisille verkossa matkaileville vinkkejä teestä nautiskelun maailmaan. Pysy siis linjoilla!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)