Tyypillinen näky kaupungilla: kotoa töihin kipittävä nappaa kahvilasta mukaansa kupillisen kahvia ja alkaa ahnaasti ryyppiä siitä jo ovella, jotta saisi kofeiinitasot kohdalleen. Tai palaverista toiseen kiirehtivä ostaa kioskilta kupillisen kultakatriinaa ja hörppii sen metrossa samalla, kun hätäisesti selailee alkavan palaverin agendaa älypuhelimestaan.
Take away lienee jo tyypillisin tapa nauttia kahvia kaupungeissa, oli sitten kyse New Yorkista tai Helsingistä. Take awaysta on tullut normi. Kiire tarttuu, ja kahvin ystävä tekee sumpin juomisesta pikajuoksun, vaikka hänellä ei olisi mihinkään kiire.
Teehen take away ei kuitenkaan sovi. Tai ainakaan hyvään teehen. Tee menee kiireessä hukkaan.
Itse asiassa en ole idealistiselta kuulostavan näkemykseni kanssa yksin. Samaa mieltä on muun muassa teekirjailija Pirkko Arstila Teen ystävän kirjassaan. Ajatuksen jakaa myös Pariisissa asuva toimittaja Helena Petäistö, joka on kirjoittanut teeinnostaan Tee teematkassa.
Jos kupissasi on laadukasta teetä, sitä kuuluu nautiskella kaikilla aisteilla, haistelemalla, maistelemalla, pyörittelemällä kielen päällä, aistimalla jälkimakua, vertaamalla oliko tämä yhtä hyvää kuin viimeksi ja niin edelleen. Onnistuuko tämä täyteen ammutussa, hikisessä bussissa välillä Kamppi ja Munkkivuori? Harvemmin.
Jos tarkoituksenani on vain tankata itseeni määrämittainen annos kofeiinia, mutta minulla ei ole aikaa rauhoittua ainakin hetkeksi, valitsen mieluummin kahvin. Kaikella kunnioituksella Suomen myydyimpiä vaaleapaahtoisia kohtaan, juhlamokat eivät koskaan ole niin hyviä, että ne menisivät pahasti hukkaan väärässä tarjoilulämpötilassa ja kiireessä juotuina. Toisin on laatuteen kanssa.
Jos taas haluan nimenomaan nautiskella teestä, oli se sitten uusi tai vanha tuttavuus, juon sen ehdottomasti kahvilassa, mieluiten haudutettuna, ei pussiteenä, ja mieluiten paikassa, jossa haudutusajat ja veden lämpötilat ovat suurin piirtein oikeat.
Tilitin kahviloiden puutteista teen tarjoilun suhteen jokin viikko sitten.
Take away on ongelma tietysti muutenkin. Jos ostaa yhden noutosumpin joka päivä, siitä kertyy 365 pahvimukia vuodessa, mikä rasittaa ympäristöä. Keskimääräisellä Helsingin noutokahvin hinnalla rahaakin palaa yli 700 euroa vuodessa. No, nämä ovatkin sitten jo kokonaan eri asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti