Väite, että joku asia - oli se sitten viini, pusero tai ruoansulatusta edistävä jogurtti - vie "arjen yläpuolelle" kuulostaa markkinamiesten korulauseelta, mutta kyllä se välillä pitää paikkansa. Minulle se liittyy teehen.
Lapsiperheellisenä en ehdi läheskään yhtä aina keskittyä hyvään teehen kuin ennen, saati sitten rakentaa harmonista teehetkeä, jolloin kiireettömästi hörppisi korkealaatuista kuumaa juomaa ja veisi ajatuksiaan johonkin Tiibetin vuorille tai Japanin keisarillisiin temppeleihin, pois Visa-laskujen, vaippapyykkien ja työhuolien maailmasta.
Mutta olen silti sitä mieltä, että kupillinen tavallista parempaa teetä auttaa unohtamaan ne hetkeksi. Jos kaadan työpaikalla kuppiini vaikkapa Emperor of Puerhia tai korealaista Jenchaa, se tuo paljon parempaa fiilistä kuin kiireessä liotettu Twiningsin kaapin perällä kulahtanut "aamutee". Se on pieni hetki kaiken keskellä, jolloin voi aistia, millaisen potkaisun ensimmäinen siemaus antaa, tunnustella jälkimakua ja fiilistellä tuoksua.
Laatutee ei mene hukkaan. Ellei sen anna mennä hukkaan. Eli esimerkiksi unohda kaapin perälle tai sulje pakkausta liian huonosti, jolloin aromit karkaavat.
Periaatteessa teeharrastusta voi verrata viini- tai olutharrastukseen. Niissäkin haetaan intohimoisesti uusia elämyksiä ja haetaan eroja eri tuotteiden välillä, ja ollaan valmiita löytämään uusia suosikkeja, miksei myös inhokkeja. Samalla tavalla kuin viinin ystävä, teen ystäväkin voi karvaasti pettyä. Mutta se kuuluu pelin henkeen.
Teeharrastuksen hyvä puoli viiniin on se, että jos ostaa huonoa teetä, ei kärsi yhtä pahaa tappiota. Viitosella saa "koe-erän" lähes mitä tahansa teetä, kun taas hard core viiniharrastaja maksaa viinipullollisista satasia. Niin paljon voi sijoittaa myös teehen, mutta keskimäärin teeharrastus on edullisempaa. Ja myös terveellisempää - syyllistämättä viinien maailmaan lainkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti