Harva malttaa katsella teelehtiä "sillä silmällä", mutta nyt siihenkin tarjoutuisi tilaisuus. Avaa siis näköaistisi!
1. Mata Hari (Thehuone, Helsinki)
Mata Hari on Thehuoneen teesekoitus, jota ostan usein. Joudun usein pettymään teesekoituksiin, koska ne maistuvat liian usein keinotekoisilta ja esanssisilta. Mata Hari on hyvä kokonaisuus: siinä tuoksuvat ja maistuvat ne, mitä siinä on mukana eli mm. vanilja, kaakao ja kaneli.
Itse tee on sekoituksille tyypillistä pienilehtistä Ceylonia eli melko vahvaa perusteetä, joka ei yksinään ehkä vakuuttaisi mutta arkiteenä toimii. Ceylon ei ole niin vahvaa kuin tymäkkä Assam.
2. Shanghai Chai (Teeleidi, Jyväskylä)
Shanghai Chai on melko outo sekoitus. Pohjana on vihreä sencha mutta kuten kuvasta näkyy, mausteita on todella paljon: kanelia, fenkolin siemeniä, omenaa, sikurin juurta, tattaria ja punaista pippuria.
Tämä villi miksaus tarkoittaa, että Shanghai Chai paitsi näyttää mutta myös maistuu lähinnä chai-tyyppiseltä yrttihaudukkeelta. Vihreä tee ei maistu.
Ulkonäöltään Shanghai Chai muistuttaa enemmän mauste- kuin teesekoitusta.
3. Gyokuro-tyyppinen japanilainen vihreä tee (Thehuone, Helsinki)
En muista tarkkaan, mitä teetä tämä on, saimme sen teetä harrastavilta kavereilta lahjaksi. Joka tapauksessaä veikkaan, että kyse on japanilaisesta, gyokuro-tyyppisestä teestä. Gyokuro on hienointa ja kalleinta japanilaista teetä. Se poimitaan aikaisin keväällä huhtikuun puolivälissä. Valmistusvaiheessa lehdistä poistetaan ruodot ja suonet (kuulostaa kalan käsittelyltä). Kofeiinia gyokurossa on runsaasti.
Huomaa, että lehdet ovat pieniä, hieman neulasmaisia. Maku on hienostunut ja vivahteikas.
4. Darjeeling, 1. sadon Rohini (Thehuone, Helsinki)
Seuraa snobismivaroitus: kyselen Thehuoneelta jo viikkoja etukäteen, milloin kevään ensimmäisen sadon darjeelingit tulevat kauppoihin. Yleensä ne saapuvat Suomeen pitkältä laivamatkaltaan huhtikuun alkupuolella, viimeistään huhtikuun puolivälissä.
Ensimmäisen sadon (first flush) darjeelingeja pidetään teen shampanjana. Se on vehreää, keveää, maukasta ja virkistävää, kun verrataan tutumpaan darjeelingiin, joka on tyypillisesti toisen sadon (second flush) darjeelingia. Eron huomaa: minulla on kaapissa nyt myös toisen sadon Rohinia. Siis sama tila ja sama kasvi mutta se on poilittu kesällä, ei maalis-huhtikuussa. Kesä-Rohini on rotevampaa, tummempaa ja maukkaampaa kuin keväinen, melko herkkä ensimmäisen sadon Rohini.
Erikseen on vielä syyssadon darjeelingia (autumnal), joka on vielä tummempaa kuin kesäsadon.
Tässä lautasella on Rohinia. Rohini on Darjeelingin alueen nuorin teetila. Se käynnisti toimintansa uudestaan vuonna 2000. Teeviljelyksiä Rohinissa on 138 hehtaarin alalla.
Darjeelingin alueen teetarhat sijaitsevat 800-1 200 metrin korkeudessa. Tarhoja on noin 70 ja brittien siirtomaaherrat perustivat niitä 1860-luvulta lähtien. Tunnetuin on Makaibarin tila.
5. Rooibos dragonfruit-blood orange (Thehuone Helsinki)
Tätä meillä juodaan jatkuvasti iltaisin: veriappelsiinilla ja lohikäärmeenhedelmällä maustettua rooibosia. Rooiboshan ei suinkaan ole teetä vaan Etelä-Afrikassa kasvavasta punapensaasta (Aspalathus linearis) saatavaa virkistävää mutta kofeiinitonta juomaa. Punapuupensas kuuluu hernekasveihin ja menestyy eteläisessä Afrikassa erittäin hyvin.
Rooibos piristää mutta se ei perustu kofeiiniin. Yöunet eivät siis mene.
Thehuoneen Rooibos-sekoitus näyttää punertavalta rouheelta, jossa on näkyviä, meheviä hedelmänpaloja. Haudutusaika on tavallista teetä pitempi, 7-8 minuuttia. Eikä muuten mene pilalle, vaikka jäisi pannuun lillumaan pidemmäksikin aikaa. Suosittelen!
Kaikki yrttijuomat eivät suinkaan ole kofeiinittomia. Etelä-Amerikassa, etenkin Argentiinassa kansallisjuomana juotava yerba mate (Ilex paraguensis), orjanlaakeripensas, on sen verran virkistävää, että ennen unille menoa en suosittele matea särpimään.
Johanna Pohjola on muuten tehnyt matesta ja mate-kulttuurista erinomaisen kirjan, Mate Etelä-Amerikan voimajuoma.
Katso täältä myös Johannan haastattelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti