Teen heti tunnustuksen: en ole erityisen kova vihreän teen juoja. Se ei johdu siitä, että vihreässä teessä olisi sikäli mitään vikaa - päinvastoin, vihreän teen maailma on todella rikas ja laaja. Kirjoa on ehdottomasti enemmän kuin mustan teen puolella.
Vihreä tee on tietääkseni yhä veden jälkeen maailman suosituin juoma. Esimerkiksi Japanissa sitä juodaan kaikkialla samoin kuin Suomessa kahvia: kuumana, kylmänä, iltaisin ja aamuisin, hienostuneesta, käsin koristelluista kupeista ja automaateista ostettavista tölkeistä. Lisäksi japanilaiset käyttävät matchaa ahkerasti ruoanlaittoon ja leivontaan.
Eräs vihreän teen suosiota selittävä tekijä ovat sen terveysvaikutukset. Vihreä tee valtaa alaa jopa Yhdysvalloissa. Erityisesti matcha hullaannuttaa ihmisiä ympäri pohjoista pallonpuoliskoa.
Silti vihreä tee ei ole meidän perheessä lyönyt samalla tavalla läpi kuin vaikkapa musta tee tai oolong. Syyt ovat enimmäkseen käytännöllisiä: aamulla väsyneenä tuntuu siltä, että mustasta teestä saa paremmat kiksit päivään kuin vihreästä, vaikka ei se välttämättä perustu tosiseikkoihin. Vihreissä teissä on isoja eroja mutta esimerkiksi matchassa kofeiinia on jopa yhtä paljon kuin energiajuomissa.
Kuppi on laadukkaita teetarvikkeita valmistavan Zero Japanin käsialaa.
Toinen syy vihreän teen "välttelyyn" on ollut se, että haudutus on vaativaa. Vihreätä teetä ei todellakaan hauduteta kiehuvassa vaan 65-80 asteisessa vedessä, ja haudutusajat ovat 1-2 minuuttia, ei 3-4 minuuttia kuten mustassa teessä. Niinpä vihreää teetä ei uskalla useinkaan haudutella samoin kuin syöttää lapselleen aamupuuroa.
Ihastuin viime viikolla Thehuoneella Sencha Tokujoon, jota myyjä kutsui "viiden tähden senchaksi". Sitä se todella oli: maku oli todella täyteläinen, se oli hyvin kokonaisvaltainen nautinto.
Valmis Sencha Tokujo näyttää tältä (kuvanlaatu ei ehkä ole ihanteellinen). Tulee mieleen hailakka kasvisliemi tai ruohoinen vesi. Mutta maku on tasapainoinen ja lavea.
Mutta missä välissä tätä ehtisi kokeilla arjen kiireiden keskellä? Paketissa sanotaan, että ensimmäisen haudutuksen pituus on vain 60-70 sekuntia! Siis vain reilu minuutti! Yritäpä samalla lukea lapselle kirjaa ja leikkiä hänen kanssaan legoilla ja hauduttaa tätä!
Ajattelin, että ei muutama sekunti sinne ja tänne paljon paina. Mutta kyllä painaa. Laitan tea timerini piippaamaan 70 sekunnin kohdalla ja lähden kiikuttamaan teepannua kuvausta varten yläkerran pöydälle. Unohdan kuitenkin sihtin pannuun ja haudutukseen tulee 30-40 sekuntia ylimääräistä. Se on liikaa. Tokujo on selvästi kitkerämpää kuin Thehuoneella.
Tältä valmis tee ja haudutetut teelehdet näyttävät:
Juoma on ok, mutta liian väkevää. Kokeilen uudestaan. Valmistaudun hauduttamaan nyt tasan minuutin. Mutta ei: paketin mukaan toinen haudutus kestääkin vain 20 sekuntia (uskokaa tai älkää).
En meinaa uskoa silmiäni mutta haudutan nyt todellakin vain 20 sekuntia. Ja uskottava se on: nyt maku on lähempänä sitä, mitä maistoin Thehuoneella.
Laadukkaiden vihreiden teiden ja oolongien kanssa maagista on tosiaan se, että suositellut haudutusajat voivat tosiaan vaihdella näin paljon. 20 sekunnissa tavallisesta mustasta teestä ei ehdi uuttua mukiin kuin vain väriä, makua ei juuri lainkaan.
Vihreät teet, oolongit ja puerhit eroavat mustasta teestä myös siinä mielessä, että ne kestävät vaivatta 3-4:kin haudutusta. Kyllä moni teepussiaankin saattaa kaksi kertaa kupissaan lillutella, mutta maku on heti selvästi väsyneempi. Paras terä on mennyt. Sen sijaan vihreä tee muuttaa aina makuaan eri haudutusten välillä. Siinä on jonkinlaista taikaa.
Jos haluat lukea lisää vihreän teen oikeaoppisesta hauduttamisesta, poikkea vaikkapa täällä.
Itsekin juon enimmäkseen mustaa teetä - maustamatonta! Hyvää vihreää olen saanut oikeastaan vain Thehuoneella. Koen vihreän teen toistaiseksi vähän vaikeaksi, lämpötila, haudutusaika kun ovat niin ratkaisevia. Mutta jatkan harjoituksia tälläkin saralla.
VastaaPoista